sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Troilus ja Ässä puistossa

Vanhat kaverukset Troilus ja Ässä pääsivät pitkästä aikaa yhdessä kirmaamaan koirapuistoon. Onneksi siellä ei ollut ketään, kun mentiin. Jago jätettiin tällä kertaa kotiin, koska Ässä ei oikein pidä pentujen seurasta. Jonttu ja Jago otti kotona hieman reeniä sillä välin, kun me puistoiltiin.

Oli kyllä kiva nähdä taas Ässän kahden kaveruksen riemua. Valitettavasti vaan jonkin ajan kuluttua puistoon tuli pari nuorta urosta, joten lähdettiin lyhyelle lenkille. Ässä ja muut pojat ei tule oikein toimeen keskenään. Pieni koira, suuri ego. :P







Ulkoilun jälkeen Ässä sai autoon Jagon vanhan (eli siis pari kuukautta vanhan) häkin. Jago on kasvanut siitä yli. Nyt siis pojat saa vallata meidän auton takapenkin kaksin. Meillä on sellainen kiva levy siellä, joten pojilla on hyvin tilaa, kun on myös penkkien väliin jäävä tila käytössä. Käydään ostamassa verkko etuosan ja takaosan väliin. Minimoidaan riski, että Jago tulee syliin. :) Pojat on kyllä turvavöissä, mutta kuitenkin.

Käytiin illalla ekaa kertaa testaamassa kuinka Jago käyttäytyy autossa ilman häkkiä. Hyvin meni. Istui tai makoili lähes kokoajan. Varmaan Troiluksenkin olemus rauhoittaa. Hän kun ei pahemmin autossa hötkyile vaan vetää sikeitä. :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Troiluksen agilitykisat

Troilus osallistui pitkästä aikaa agilitykisoihin. Tällä kertaa ne oli TAMSKin tallilla ja tarjolla oli sekä perus- että hyppyrata. Troilus ja Jenna osallistuivat kumpaankin.

Peruarata meni tosi tosi hyvin. Rata oli aika vaativa nopealle koiralle. Ohjaajan ei ollut helppo pysyä mukana. :) Pari kieltoa tuli, riman pudotus ja yhden kontaktin ylihyppy. Jonkin verran Troilus alussa varasti, mutta rata lähti hienosti liikkeelle. Kepit meni kuin vanhalta tekijältä. Se oli hienoa katsoa! Sitten tulikin vaikeudet. Pienen ohjausvirheen vuoksi Troilus pudotti yhden riman. Seuraava ongelmakohta oli rengas. Troilus ei suostunut hyppäämään sitä vaan meni alta. Renkaan ja puomin väli oli tosi pitkä ja siinä Jenna ei enää pysynyt mukana Troilus juoksikin maaliin ominpäin. :)

Rata meni kyllä tosi tosi hyvin vaikka pieniä ongelmia oli. Jennan mukaan Troilus hakeutuu esteille itse tosi hyvin. Nyt pitää reenata rengasta ja kontakteja lisää.

Hyppyrata oli noin tunnin päästä ja Troilus oli huonolla tavalla ihan liekeissä. Varasti lähdössä ihan kunnolla, rimoja tippui ja kepitkin oli väärinpäin. Meni siis ihan penkin alle. Päätettiinkin nyt, että Troilus osallistuu kisoissa vaan yhteen lähtöön. Se ei pääse tarpeeksi nopeasti tarpeeksi alas tuollaisessa stressaavassa häiriötilanteessa ja siksi sitten varastaa lähdössä ja häseltää mitä sattuu. Nyt kun olen katsonut vanhoja kisavideoita niin ensimmäinen lähtö on aina mennyt paremmin kuin toinen. Miksi siis suotta maksaa, kun ei siitä mitään tule. Nuo kisalähdötkin on nykyään aika kalliita.

Toivottavasti Jenna ja Troilus saa nyt muutamat ongelmakohdat kuntoon niin voisi niitä nollia tulla joskus. Nyt ollaan menty hieman hyllyvoittoisesti. :) Tosin, eihän Troilus ole vielä reenannut vuottakaan. Olikohan se tän vuoden tammikuu, kun Jenna ja Troilus pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa yhteistyötä. :)

Aikatauluongelmiakin meillä tällä hetkellä on. Hallille ei oikein saa aikoja silloin kun meille sopisi, joten reeniväli jää välillä turhan pitkäksi. Tosin Troilus näyttää siltikin kokoajan kehittyvän. Ei tässä siis kannata kirvestä kaivoon heittää. :)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Lumipuistoilua

Oli ihan pakko uhmata kohtaloa ja lähteä kummankin koiran kanssa yhdessä puistoon. Kaikkea sitä tekeeki kuvailun vuoksi. :) Matka meni ihan hyvin. Jago hyppii hihnassa Troin päälle, mutta Troiluksen tiukka komento vähensi kyllä sitä toimintaa tosi hyvin. Kerran vain kaaduin matkalla ja sekään ei ollut poikien vika. Tosin ihmisillä oli varmasti hauskaa, kun Jago ei olisi päästänyt mua ylös. Piti ihan suuttua, että päästiin jatkaan matkaa. :D

Pitäisi varmaan ostaa hihnanjakaja, jotta pystyisi paremmin kuljettaan noita kahta yhdessä. Mehän ei olla niitä yhdessä lenkitetty ettei Troilus opeta Jagolle sitä ärsyttävää autoille ja pyörille rähisemistä. Toisaalta, jos Jago on kokoajan siinä vieressä niin ehtiikö Troi reagoida niin paljoa muuhun? Mietin, että ostaisiko kalliimman joustavamman jakajan vai halppiksen?

Joka tapauksessa päästiin puistoon ja onneksi siellä ei ollut muita. Pojat sai temmeltää yhdessä ja mä sain antaa rauhassa kameran laulaa. Jossain vaiheessa yksi mies tuli puistoon (ilman koiraa) katselemaan poikien touhuja. Oli kyllä ihan mukavaa juttuseuraa. Jagokin alun jänskäilyn jälkeen reipastui haistelemaan miestä. :)















Kotiuduttua menikin sitten hetki jos toinenkin, kun leikkasin lumipaakkuja pois Troiluksen turkista.  Saa lähteä taas tassukarvat ja hieman mahanaluskarvojakin huitsin nevadaan. Nyt on kaksi mukavan väsynyttä koiraa. Olisi kyllä paras hetki tehdä kouluhommia, mutta mutta... :)

lauantai 1. marraskuuta 2014

Elämää pienen uhmailijan kanssa

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille toivottaa Troilus ja Jago! Troilus on viettänyt tätä päivää agilityn epiksissä ja Jagon kanssa lähdettiin käymään kuvailemassa tai yrittämässä lähikallioilla. Ei ole helppoa, kun mukana ei ole avustajaa, koira pitää pitää hihnassa ja koira sattuu vielä olemaan vähän vajaa viisikuukautinen pentu. Tuon "vähän vajaa" voi muuten ymmärtää kahdella eri tapaa ja kummatkin sopii Jagoon. :D

Meillä asuu selvästi pieni uhmaikäinen! Jago on muutaman kerran osoittanut mieltä pissimällä. Ensimmäisellä kerralla pissi meidän sänkyyn ja toisella omalle matolleen. How nice! Onneksi tähän mennessä on vaan nää kaksi kertaa tapahtunut. Muuten sisäsiisteys alkaa olla hyvissä kantimissa. Päivisin käydään ulkona parin kolmen tunnin välein ja yöt menee hyvin noin klo 21.30 - 06.30. Kerran Jago on joutunut olemaan yksin (siis Troiluksen seurassa) seitsemän tuntia ja mitään ei ollut tullut. Itseasiassa Jago ei ole koskaan tehnyt asioita yksinollessa. :)

Muuten uhmaillaan sitten niin, että korvia pidetään vaan koristeena, tehdään kaikkea kiellettyä jne. Meidän sänkyyn on tosi kiva hyppiä aamuisin ja no aina. Toi hyppiminen eri paikkoihin taitaa olla ainoa mikä saa mut todella näkemään punaista. Jotain edistystäkin on tapahtunut. Pureminen on vähentynyt hampaiden vaihtuessa ja ainakin mun mielestä vinkuminen on myös vähentynyt. Sitähän Jago on harrastanut ihan kiitettävästi. Pientä piippailua nyt on päivittäin, varsinkin silloin jos oon keittiössä laittamassa ruokaa. Jago elää vatsansa kautta ja on aina nälissään. :D








Troiluksen epikset on just päättyneet Roilon osalta. Troi ilmoitettiin ensin kisaavien luokkaan, mutta koska aikataulut kusi siellä niin Jenna siirsi sen mölleihin, jotta pääsivät poiskin joskus. Troi otti varaslähdön, mutta muuten oli mennyt hyvin. Yhden kerran oli pyörähtänyt hypyn edessä ja siitä oli tullut kielto. Muuten suoritus oli ollut kuulemma virheetön. Hienoa hienoa! Jos joskus Troikin saisi ne nollat eikä aina vain hylsyjä. :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Kuvapostaus

Huomenna Jagolle tulee ikää jo 20 viikkoa ja meidän ilona poika on sitten ollut jo 13 viikkoa. Mihin tää aika oikein sujahtaa? Pari kuukautta ja on jo joulu. :) Jago sen kuin kasvaa. Nyt huomasin tänään, että on jo ohittanut Troiluksen korkeudessa. Painokin oli viime perjantaina 19,9kg eli huomenna varmasti jo lähemmäs 21 kiloa.

Eilen muuten lähti oikea yläkulmuri! Troihan oli 5 kuukautta, kun lähti eka kulmuri ja 5,5 kuukautta kun lähti toinen. Jago siis tässäkin kiilaa edelle. :D Saisi nyt vaan nopeasti tippua se toinen kulmurikin. Tuntuu olevan pennelillä välillä vähän tukalaa. :(

Nyt tässä viime päivinä pojat on alkaneet leikkiä vetoleikkejä keskenään. Roilopoika on antanut ihan kivasti Jagonkin välillä viedä. Tarttee vaan kokoajan olla hollilla, jos leikki yltyy liian rajuksi. Jagon legot ei sitä taitais kestää.

Tänään keksittiin salainen ase kynsienleikkuuseen; omena! Jago söi omenaa mun kädestä ja Jonttu sai ihmeen kivuttomasti napsittua kynnet. Normaalistihan se on sellaista huutopainia ettei mitään rajaa. :) Toivottavasti omena toimii seuraavillakin kerroilla.







sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sisarustapaaminen Vihdissä

Eilen lähdettiin porukalla kohti Espoota, jossa vietettiin päivä äitini hellässä huomassa. Pojat oli elementissään, Jagokin pissi vain neljä kertaa sisälle joista kaksi olkkarin matolle. :D Minä sain hieman levätä, kun äiskäni viihdytti poikia. Tässä on nyt pari viikkoa ollut flunssa päällä.

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Jagon kanssa Vihtiin. Sisaruksista 12 / 15 oli paikalla sekä myös isä ja täti. Beussienergiaa siis riitti. Alkuun noin tunnin sisarukset sai riehua ulkona ja sen jälkeen mentiin sisälle halliin, jossa kaikki reenaili pari kierrosta.

Sain taas kuvailla sydämeni kyllyydestä. Oli muuten hyvin hankala tunnistaa sitä omaa poikaa, kun pannattomia samannäköisiä beussikakaroita painoi enemmänkin. Hännäntupsu sekä valkoinen väri korvien alla oli parhaat tunnistimet. Alla olevista kuvista lähes kaikki pitäisi olla Jagosta. Jos joku sisarus onkin kuvassa Jagon sijaan niin ei voi mitään. :D

Kuvassa oleva häntätupsu on niin ihana! Luultavasti se katoaa, kun ikää tulee. :(













Pitkän leikkisession jälkeen kaikki pennut menivät autoihin hieman rauhoittumaan. Oli muuten tosi hyvä luoksetulo Jagolla leikeistä huolimatta. Onneks oli taskuun jäänyt jotain nameja niin pystyin kokoajan palkkaamaan. :)

Sisällä kaikki reenaili seuraamista ja peruasentoa. Niitä ei olla ihan hirveästi Jagon kanssa otettu, joten ongelmia tietysti oli. Mun pitää muistaa palkata siinä seuraamisen aikana myös, ei vain sivulle tulosta. Myös perusasentoa pitää alkaa saada suoremmaksi ja vaatia enemmän siinä. Reenit meni kyllä ihan hyvin. Jago oli jonkin verran kiinnostunut muista ihmisistä, mutta pystyi hyvin keskittymään ja oli hyvin mukana vaikka Jonttu joutui kolme kertaa herättelemään, että sai penskan edes autosta pois. :)


Kotimatka menikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Seuraava pentutapaaminen on varmaan tuossa helmi-maaliskuussa. Pennelit on silloin noin 7-8 kuukautta. Mitähän siitä oikein tulee? :D

torstai 2. lokakuuta 2014

Höpöttelyä

Sitä on sitten lokakuu alkanut ja syksy on saapunut kuin huomaamatta. Illat on alkaneet pimentyä ja sekös hieman mietityttää Jagoa. Illalla ulkona mennään kyllä niin korvat pystyssä ja katellaan tarkasti ettei vaan mitään epäilyttävää tule vastaan. Sitten tietysti seistään leveässä asennossa ja haukutaan matalasti kaikille epäilyttävälle eli ohikulkeville ihmisille, roskikselle, autoille ja kaikelle muulle mahdolliselle. :)

Huomenna pienelle pojalle tulee jo 17 viikkoa mittariin. Kyllä aika vaan rientää. Jago kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. En ole mukana pysyä. Eilen huomasin, että ensimmäiset hampaat on tippuneet ylhäältä ja alhaalta keskeltä. Nyt sitten seurailen innolla koska muutkin tippuu. Toi hampaiden vaihto on kyllä se mitä odotan ehkä kaikista innokkaimmin. Jagon puruvimma on ihan kauhean kova ja kieltäminen yms. ei tehoa kuin hetkeksi. Olen kuitenkin varma, että hampaiden vaihdon jälkeen ihmisten pureminen jää pois itsestään. Tai no niin tapahtui Troiluksella aikoinaan.

Huomenna tulee jo kymmenen viikkoa, kun Jago on ollut omassa kotona. :) Koipea pikkumies on nostanut jo ensimmäisestä yöstä lähtien.. alkuun epäsäännöllisesti ja nyt jo varmaan kuukauden verran ihan säännöllisesti aina pissiessä. :D Troilus alkoi vasta siinä puolen vuoden iässä harjoitella koiven nostoa. Tai itseasiassa taisi olla yhdeksän viikkoa, kun ekan kerran hämmentyneenä nosti, mutta puolen vuoden iässä vasta enemmän säännöllisesti. Jago näyttää jo pikkuisesta lähtien, että hän on mies! :D

Mulla on ollut aikalailla kiireitä, joten en ole ehtinyt paljoa poikien kanssa reenailla. Nyt, olen taas pikkuhiljaa ehtinyt ottaa pieniä reenituokioita Jagon kanssa ja hyvin kyllä oppii ja kehittyy. Maahanmeno alkaa kohta jo sujua ilman käsiohjausta ja maasta istumaannousu sujuu hienosti hissinä. Ollaan otettu myös istumasta seisomaannousua vähän. Perusasento alkaa toimia kokoajan paremmin ja paremmin. Vielä mitään suoraa asentoa en vaadi, kunhan oppii tulemaan sivulle. Alkuun Jago siirtyi aina sivulta hieman vinoon eteen ja istui sinne. Luultavasti sieltä oli parempi ottaa kontaktia? Nyt vähitellen ollaan oikeaa paikkaa löytämässä. :) Hyvin siis sujuu.

Jonttu haluaisi hirveästi reenailla jotain tottista Jagon kanssa, joten katsotaan nyt kauanko menee, että Jago siirtyy täysin Jontun reenattavaksi. :D Troiluksen kanssa me jatketaan joka tapauksessa kotitokoilua ja temppuilua. Troilus on ollut nyt muuten aika pitkään tauolla vedosta meidän kiireiden vuoksi. Sanoinkin tuossa Jontulle, että nyt pojat saa alkaa taas vetää. Troilus kaipaa toimintaa ihan ilman Jagon läsnäoloa. Agilityhän on sellainen ja meidän tokoilut missä Jago ei ole mukana.

Mitäköhän mun sitten piti kirjoitella? Ei varmaan mitään maatamullistavaa. Elämä sujuu omalla painollaan ja on kiva, että ollaan päästy hieman pidentään lenkkejä Jagon kanssa ja tutustuun ympäröivään maailmaan. Nyt kun rokotuksetkin on annettu niin mun hermoheikko mielenikin on taas vähän rauhallisempi. :D