Kuvapostaus

Huomenna Jagolle tulee ikää jo 20 viikkoa ja meidän ilona poika on sitten ollut jo 13 viikkoa. Mihin tää aika oikein sujahtaa? Pari kuukautta ja on jo joulu. :) Jago sen kuin kasvaa. Nyt huomasin tänään, että on jo ohittanut Troiluksen korkeudessa. Painokin oli viime perjantaina 19,9kg eli huomenna varmasti jo lähemmäs 21 kiloa.

Eilen muuten lähti oikea yläkulmuri! Troihan oli 5 kuukautta, kun lähti eka kulmuri ja 5,5 kuukautta kun lähti toinen. Jago siis tässäkin kiilaa edelle. :D Saisi nyt vaan nopeasti tippua se toinen kulmurikin. Tuntuu olevan pennelillä välillä vähän tukalaa. :(

Nyt tässä viime päivinä pojat on alkaneet leikkiä vetoleikkejä keskenään. Roilopoika on antanut ihan kivasti Jagonkin välillä viedä. Tarttee vaan kokoajan olla hollilla, jos leikki yltyy liian rajuksi. Jagon legot ei sitä taitais kestää.

Tänään keksittiin salainen ase kynsienleikkuuseen; omena! Jago söi omenaa mun kädestä ja Jonttu sai ihmeen kivuttomasti napsittua kynnet. Normaalistihan se on sellaista huutopainia ettei mitään rajaa. :) Toivottavasti omena toimii seuraavillakin kerroilla.

Sisarustapaaminen Vihdissä

Eilen lähdettiin porukalla kohti Espoota, jossa vietettiin päivä äitini hellässä huomassa. Pojat oli elementissään, Jagokin pissi vain neljä kertaa sisälle joista kaksi olkkarin matolle. :D Minä sain hieman levätä, kun äiskäni viihdytti poikia. Tässä on nyt pari viikkoa ollut flunssa päällä.

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Jagon kanssa Vihtiin. Sisaruksista 12 / 15 oli paikalla sekä myös isä ja täti. Beussienergiaa siis riitti. Alkuun noin tunnin sisarukset sai riehua ulkona ja sen jälkeen mentiin sisälle halliin, jossa kaikki reenaili pari kierrosta.

Sain taas kuvailla sydämeni kyllyydestä. Oli muuten hyvin hankala tunnistaa sitä omaa poikaa, kun pannattomia samannäköisiä beussikakaroita painoi enemmänkin. Hännäntupsu sekä valkoinen väri korvien alla oli parhaat tunnistimet. Alla olevista kuvista lähes kaikki pitäisi olla Jagosta. Jos joku sisarus onkin kuvassa Jagon sijaan niin ei voi mitään. :D

Kuvassa oleva häntätupsu on niin ihana! Luultavasti se katoaa, kun ikää tulee. :(

Pitkän leikkisession jälkeen kaikki pennut menivät autoihin hieman rauhoittumaan. Oli muuten tosi hyvä luoksetulo Jagolla leikeistä huolimatta. Onneks oli taskuun jäänyt jotain nameja niin pystyin kokoajan palkkaamaan. :)

Sisällä kaikki reenaili seuraamista ja peruasentoa. Niitä ei olla ihan hirveästi Jagon kanssa otettu, joten ongelmia tietysti oli. Mun pitää muistaa palkata siinä seuraamisen aikana myös, ei vain sivulle tulosta. Myös perusasentoa pitää alkaa saada suoremmaksi ja vaatia enemmän siinä. Reenit meni kyllä ihan hyvin. Jago oli jonkin verran kiinnostunut muista ihmisistä, mutta pystyi hyvin keskittymään ja oli hyvin mukana vaikka Jonttu joutui kolme kertaa herättelemään, että sai penskan edes autosta pois. :)

Kotimatka menikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Seuraava pentutapaaminen on varmaan tuossa helmi-maaliskuussa. Pennelit on silloin noin 7-8 kuukautta. Mitähän siitä oikein tulee? :D

Höpöttelyä

Sitä on sitten lokakuu alkanut ja syksy on saapunut kuin huomaamatta. Illat on alkaneet pimentyä ja sekös hieman mietityttää Jagoa. Illalla ulkona mennään kyllä niin korvat pystyssä ja katellaan tarkasti ettei vaan mitään epäilyttävää tule vastaan. Sitten tietysti seistään leveässä asennossa ja haukutaan matalasti kaikille epäilyttävälle eli ohikulkeville ihmisille, roskikselle, autoille ja kaikelle muulle mahdolliselle. :)

Huomenna pienelle pojalle tulee jo 17 viikkoa mittariin. Kyllä aika vaan rientää. Jago kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. En ole mukana pysyä. Eilen huomasin, että ensimmäiset hampaat on tippuneet ylhäältä ja alhaalta keskeltä. Nyt sitten seurailen innolla koska muutkin tippuu. Toi hampaiden vaihto on kyllä se mitä odotan ehkä kaikista innokkaimmin. Jagon puruvimma on ihan kauhean kova ja kieltäminen yms. ei tehoa kuin hetkeksi. Olen kuitenkin varma, että hampaiden vaihdon jälkeen ihmisten pureminen jää pois itsestään. Tai no niin tapahtui Troiluksella aikoinaan.

Huomenna tulee jo kymmenen viikkoa, kun Jago on ollut omassa kotona. :) Koipea pikkumies on nostanut jo ensimmäisestä yöstä lähtien.. alkuun epäsäännöllisesti ja nyt jo varmaan kuukauden verran ihan säännöllisesti aina pissiessä. :D Troilus alkoi vasta siinä puolen vuoden iässä harjoitella koiven nostoa. Tai itseasiassa taisi olla yhdeksän viikkoa, kun ekan kerran hämmentyneenä nosti, mutta puolen vuoden iässä vasta enemmän säännöllisesti. Jago näyttää jo pikkuisesta lähtien, että hän on mies! :D

Mulla on ollut aikalailla kiireitä, joten en ole ehtinyt paljoa poikien kanssa reenailla. Nyt, olen taas pikkuhiljaa ehtinyt ottaa pieniä reenituokioita Jagon kanssa ja hyvin kyllä oppii ja kehittyy. Maahanmeno alkaa kohta jo sujua ilman käsiohjausta ja maasta istumaannousu sujuu hienosti hissinä. Ollaan otettu myös istumasta seisomaannousua vähän. Perusasento alkaa toimia kokoajan paremmin ja paremmin. Vielä mitään suoraa asentoa en vaadi, kunhan oppii tulemaan sivulle. Alkuun Jago siirtyi aina sivulta hieman vinoon eteen ja istui sinne. Luultavasti sieltä oli parempi ottaa kontaktia? Nyt vähitellen ollaan oikeaa paikkaa löytämässä. :) Hyvin siis sujuu.

Jonttu haluaisi hirveästi reenailla jotain tottista Jagon kanssa, joten katsotaan nyt kauanko menee, että Jago siirtyy täysin Jontun reenattavaksi. :D Troiluksen kanssa me jatketaan joka tapauksessa kotitokoilua ja temppuilua. Troilus on ollut nyt muuten aika pitkään tauolla vedosta meidän kiireiden vuoksi. Sanoinkin tuossa Jontulle, että nyt pojat saa alkaa taas vetää. Troilus kaipaa toimintaa ihan ilman Jagon läsnäoloa. Agilityhän on sellainen ja meidän tokoilut missä Jago ei ole mukana.

Mitäköhän mun sitten piti kirjoitella? Ei varmaan mitään maatamullistavaa. Elämä sujuu omalla painollaan ja on kiva, että ollaan päästy hieman pidentään lenkkejä Jagon kanssa ja tutustuun ympäröivään maailmaan. Nyt kun rokotuksetkin on annettu niin mun hermoheikko mielenikin on taas vähän rauhallisempi. :D